Instrumentaalit – musiikki ilman laulua

Nykypäivän radioiden soittolistat ovat täynnä kappaleita, joissa lauletaan. Sanat voivat olla kantaaottavia, poliittisia, rakkaudentäyteisiä tai eron tuskaa tihkuvia. Yleinen hittikappaleen resepti on myös kasata kappale jonkun hauskan tai nokkelan sanonnan ympärille. Tässä toimintaympäristössä on helppoa unohtaa, että voihan olla musiikkia myös täysin ilman sanoja, ilman laulua. Ne meistä, jotka emme itse ole muusikoita, emme ehkä helposti tule paljon törmänneeksi lauluttomaan musiikkiin, kun asiaa oikein ajattelee. Ystäväni on muusikko, soittanut viulua lapsesta saakka. Ja hän on klassiseen musiikkiin ja siihen liittyviin ilmiöihin sisään kasvaneena ihmisenä tottunut aivan toisen laiseen. Hänelle musiikki ilman laulua on arkipäivää. Välillä mietin, kuinka paljon tämä vaikuttaa muutenkin eroihimme tavoissa, joilla me kumpikin musiikkiin suhtaudumme.

sanat – epämusikaalisen musiikinharrastajan pelastusrengas

Musiikki ilman laulua voi olla haastavaa lähestyä ihmisille, joka on niin kutsutusti maallikko. Olen pohdinnoissani päätynyt myös siihen johtopäätökseen, että instrumentaalit saattavat olla varsin harvinaisia myös siitä syystä, että sanat musiikissa tarjoavat oljenkorren, johon täysin epämusikaalinenkin ihminen voi tarttua. Vaikka ei osaisi laulaa, niin sanojen ymmärtäminen sentään luonnistunee! sanojen liittämiselle saadaan musiikkiin, joka on perusolemukseltaan täysin abstrakti taide, liitettyä myös sanojen semanttisen merkityksen taso. Musiikki ja eritoten laulettu musiikki onkin lyömätön kyvyssä herättää tunteita vastaanottajassaan. Liikuttava laulu saa kyynisimmänkin ihmisen kyyneliin. Merkittävänä taustatekijänä tässä on taatusti tuo kahden keskenään laadullisesti erilaisen merkitystason käyttäminen samanaikaisesti.

 

Vaan ehkä meidän vähemmän musiikkiin perehtyneidenkin olisi hyvä löytää hetki pysähtyä ja arvostaa musiikkia ilman laulua. Kun ajattelee, niin sanojen merkityksen poistamalla musiikista tulee musiikin itsensä luonne entistä selkeämmin etualalle. Näin esille nousee musiikin se puoli, mikä on saanut sitä aikojen saatossa kutsutun universaaliksi kieleksi. Tämän tason kokemuksen voimaa, minkä musiikki ilman laulua tekee mahdolliseksi ei pidä vähätellä. On saavutettavissa syviä rentoutumisen ja transsendenttia kokemusta lähestyä tiloja musiikin kuuntelemisen avulla. Tiedän tästä, koska olen seurannut muusikkoystävääni ja hänen opastuksellaan perehtynyt kamarimusiikkiin. Olemme matkanneet pitkään ja syvälle oman mielemme ulapoilla jousimusiikkiäänitysten saattelemana. Parhaimmat suositukseni musiikin avulla rentoutumiseen ovat jousikonsertot, Bach, Brahms jne.

Instrumentaalit – musiikki ilman laulua

Instrumentaalin käsite määritellään musiikkisävellykseksi tai äänitykseksi, joka ei sisällä sanoitusta tai laulua. Tällainen kappale voi kuitenkin sisältää sanattomia ihmisäänen äännähdyksiä. Musiikki ilman laulua ei ole vain erikoisharrastajien hommaa. Onpahan instrumentaalikappaleita esiintynyt vuosien saatossa jopa aivan listahitteinä. Viime vuosilta yksi tunnetuimmista, vaikkakaan ei varsinaisesti tyypillisimmistä esimerkeistä instrumentaalimusiikkia on viraalisuosiosta nauttineen videovillityksen siivellä tunnetuksi tullut Harlem shake. Pop-musiikin monimuotoisuuden vuoksi rajaa instrumentaali- ja muun musiikin välillä ei ole helppoa vetää. Miten tulisi luokitella teos, joka sisältää vaikkapa musiikkia ja sen sivussa jonkin verran lausuttua tekstiä? Variaatioita musiikin ja lyriikan yhtäaikaisesti käyttämisestä saman teoksen sisällä on loputtomasti, eikä ole selkeää missä raja oikeastaan menee.